Ideapaja (1988)

Jokke Toivonen on tuhattaituri, joka Ideapaja-yrityksessään miettii, etsii ja toteuttaa kaikkein hulluimmatkin ajatukset. Ideapaja valmistaa erikoistehosteita, pienois- ja isoismalleja, lavasteita ja hankkii ammattitaidolla kaikenlaista kuvauksissa ja tv-tuotannossa tarvittavaa rekvisiittaa. Tehtävänäni oli suunnitella Ideapajalle uusi ilme.

Mietin ensin logovaihtoehtoa. Nimen paja-osuuden korostaminen ei tuntunut luontevalta. Nimen alun idea viittasi voimakkaasti kuvaan, mikä se voisi olla ja miten se parhaiten kuvaisi yrityksen erikoisosaamisia? Otin lähtökohdaksi pelkistetyn ihmisukkelin, joka rakentuu useista raajoihin verrattavissa olevista osasista. Sommittelemalla osaset eri tavalla yhteen, sain kokoon toistakymmentä eri asentoihin taipuvaa ukkohahmoa. Pää on milloin paikoillaan, milloin kainalossa. Sen sijaan, että olisin valinnut yhden hahmon yrityksen tunnukseksi, päätin kokeilla ratkaisua, jossa ukkohahmoja olisi useita. Vähitellen käyttöön tulivat lähes kaikki vaihtoehdot. Yrityksen ilme alkoi hahmottua. Myös värejä oli enemmän kuin yksi eli lähes joka lomakkeella, kortilla tai tarralla omansa. Näin kokonaisuus vahvisti Ideapajan monipuolista osaamista. Valmistin Ideapajalle seuraavat yritysilme -elementit: kirjelomake, laskulomake, kirjekuori, tilauslomake, käyntikortti, saate ja tarroja.

Seuraavana vuonna osallistuin muutaman kollegani kanssa kansainväliseen muotoilukongressiin Nagoyassa Japanissa. Kongressissa tapasin luonnollisesti useita japanilaisia graafisia suunnittelijoita. Kerroin heille meidän seuraavaksi suuntaavan matkamme Tokioon. Voisiko siellä olla mahdollista vierailla jonkun eturivin suunnittelijan luona? Keskustelukumppanimme lupasi oikopäätä soittaa muutamalle kandidaatille. Eikä aikaakaan kun meillä oli vierailuaika Yusaku Kamekuran toimistoon Tokiossa. Kamekura on yksi arvostetuimmista suunnittelijoista maailmassa.

Tapaaminen sujui miellyttävässä ilmapiirissä. Joimme teetä ja keskustelimme tulkin avustuksella suomalaisesta ja japanilaisesta suunnittelusta. Minulla oli mukana taskuportfolioni, A4 kokoinen kansio, johon olin koonnut kymmenkunta viimeisintä esimerkkiä yritysilmesuunnittelusta. Mukana oli myös sivu Ideapajan grafiikasta. Kamekura katsoi tätä esimerkkiä muita tarkemmin ja lopuksi kysyi minulta, voisinko lähettää hänelle siitä täyden kokonaisuuden.

Suomeen palattuani laitoin oitis paketin matkaan kohti Japania. Mietin samalla, oliko Kamekuralla jokin erityinen syy saada minulta kyseinen materiaali. Vastaus tuli aikanaan, kun kansainväliseltä kustantajalta ilmestyi uusi kirja GRAPHIS LETTERHEAD. Kirjaan oli koottu edustava näyte yritysilmeratkaisuista maailmalla. Ja sivuilla 112–113 esiteltiin Ideapajan ilme. Olin päässyt kovaan seuraan ainoana suomalaisena suunnittelijana.