Flap-tuoli

Flap-tuolin idea lähti istumisen tarpeesta ulkotiloissa epätasaisilla ja kaltevilla pinnoilla. Se toimisi istuinalustana vappulounaalla Kaivopuiston kylmillä kallioilla, Porin Jazz- festareilla, märällä ruohikolla tai kuumalla hietikolla.

Flap-tuolissa istuu maan tasossa, jossa Istuminen ja nouseminen vaativat pientä ponnistusta. Työntämällä jaloilla itseään taaksepäin löytää sopivan kallistuskulman ja keinuttaminen tuntuu mukavalta. Flap-tuolin voi säilyttää nojallaan seinää vasten tai laittaa sen sitä varten suunniteltuun telineeseen. Se kulkee selässä kuin reppu tai kädessä kuin salkku.  Sen voi kuljettaa näppärästi myös polkupyörän tarakalla, veneessä tai autossa.

Flap-tuoli koostuu neljästä osasta: samanmuotoisista istuimesta ja selkänojasta sekä niitä yhdistävistä kahdesta hihnasta. Istuin ja selkänoja valmistetaan samalla muotilla säänkestävästä vanerista. Hihnat tehdään turvavyöstä, jotka pujotetaan paikoilleen ja kitka sitoo ne tuolin runkoon. Flap-tuolin yksinkertainen rakenne mahdollistaa minkä tahansa osan vaihtamisen vaivattomasti uuteen. Istuma-asennon voi helposti säätää kiristämällä tai löysäämällä vöitä.

Flap oli ensi kerran esillä sisustusarkkitehtien Points-ryhmän näyttelyssä huonekaluliike Zaza:ssa kesäkuussa 2005. Sen kuva näkyi Arkkitehtiuutisissa, Ornamon tiedotteessa ja ”Muotoilun vuosi 2005 Design on”- julkaisussa, joka jaettiin helsinkiläiskoteihin.

Oletin, että osien vähäisyys ja työstö CNC-jyrsimellä pitävät tuolin hinnan kohtuullisena. Esittelin Flapin Ikean Suomen edustajalle, joka innostui niin, että lähetti kuvan saman tien eräälle sopimusvalmistajalle pyytäen tarjousta 15.000:n tuolin valmistamisesta. Tuolin vähittäishinta jäi hieman alle 20 euroa, mielestäni se osui juuri kohdalleen.

Valitettavasti asia päättyi siihen. Ikean pääkonttorista Älmhultista ilmoitettiin, että tuote ei heitä kiinnosta ja lisättiin, että heillä on yli 700 suunnittelijaa omasta takaa. Lohdutuksekseni jäi, että Ikea ei maksa kenellekään royaltia ja mahdollinen ulkopuolinen suunnittelija saa tuotteestaan lähinnä muodollisen kertakorvauksen.

Masentavan alun jälkeen yritin suomalaisia valmistajia. Yksi halusi siihen jalat, toinen ei uskonut pystyvänsä sitä myymään ja ehdotti markkinointiin halpahalleja tai bensa-asemia. Tutkin hieman asiaa ja ilmeni, että ne eivät yleensä tuota mitään, vaan ottavat myyntiin valmiita tuotteita.

Mielestäni Flap täytti kaikki onnistumisen edellytykset, mutta yrityksistäni huolimatta en löytänyt tuolista kiinnostunutta tekijää, joten se jäi protoasteelle. Suunnittelijalla tulisi olla oma agentti tai impressaari, jolle voisi jättää markkinointipuolen asiat ja itse keskittyä tuotesuunnitteluun.