Silmälasien suunnittelijana
Instrumentarium Oy aloitti silmälasikehysten valmistuksen 1970-luvulla. Suunnittelijoina käytettiin aluksi ulkopuolisia muotoilijoita, kuten Eero Rislakki ja Marjatta Svennevik. Kehystehdas sijaitsi Helsingin Sörnäisissä ja kehysten materiaalina käytettiin silmälasikehyksille tarkoitettua asetaattilevyä, josta kehykset jyrsittiin ja taivutettiin muotoonsa. Myöhemmin kehystehdas siirtyi omaan uudisrakennukseen Espoon Kiloon.
Keväällä 1978 Taideteollisen korkeakoulun ilmoitustaululla oli ilmoitus, jossa kehystehtaalle haettiin muotoilijaa osa-aikatyöhön. Koska olin juuri valmistumassa Taideteollisesta korkeakoulusta teollisen muotoilun laitokselta, niin hain tehtävää ja tulin valituksi. Tehtävänä oli suunnitella miehille ja naisille vientimallistot ja tarkoituksena oli myydä suunnittelemani mallit Marjatta Svennevikin nimellä, koska hän oli tullut tunnetuksi muotoilija Timo Sarpanevan vaimona.
Työskennellessäni kehystehtaalla halusin panostaa kehysten ergonomiaan ja teknisiin ominaisuuksiin, kuten linssitekniikan vaatimuksiin ja työskentelin tiiviissä yhteistyössä alan johtavien optikoiden kanssa. Vaikka ergonomian merkitystä ei täysin ymmärretty tehtaalla, niin työ onnistu siinä määrin, että työsopimus muutettiin puolen vuoden jälkeen toistaiseksi jatkuvaksi ja luovuttiin ajatuksesta myydä mallejani toisen suunnittelijan nimellä. Suunnittelemani kehykset markkinoitiin Elegantti ja Seita-nimillä ja ensimmäiset tuotteet tulivat markkinoille vuonna 1980.
Alan kehityksen seuraamiseksi pääsin kansainvälisille Optica-messuille Stuttgartiin 1979, Kölniin 1980 ja Pariisiin 1981, vaikka messumatkat olivat yrityksessä yleensä palkintomatkoja ja niille pääsivät vain optikot, jotka olivat tehneet hyvää tulosta. Messumatkojen jälkeen pyydettiin, että kirjaan matkaraporttiin, kuinka monta mallia olin suunnitellut messumatkojen tuloksena. Suunnittelutyön luonnetta ei ymmärretty, vaan ajateltiin, että suunnittelija kopioi muiden valmistajien malleja messuilla ja hyödyntää niitä suoraan omassa työssään.