Valmistusmateriaaliksi valittiin lujitemuovi sen muotoilumahdollisuuksien takia. Veneen kansi rakennettiin yhtenäiseksi, sisätiloja peittäväksi vaipaksi. ”Oculuksen silmä” eli ohjaamon suojakupu nousi avattavana puolipallona kansiranteen yläpuolelle, joten ohjaajalla oli kaikkiin suuntiin näkyvyys. Sisustus tehtiin 10 peruselementistä, joihin liitettiin useita osaelementtejä. Tulokseksi saatiin maksimitilavuutta ja uudenlaista merimukavuutta.
Salo kehitteli venettä eteenpäin vuosina 1971 – 1973, ja niiden valmistus alkoi samaan aikaan Heinävedelle perustetussa tehtaassa Keran tuella. Oculus-veneestä tuli 1970-luvun alussa maailmalla venealan kuumin uutinen, ja se arvioitiin kansainvälisissä piireissä huipputuotteeksi. Omaperäisesti ja ennakkoluulottomasti muotoillusta veneestä julkaistiin lehtikirjoituksia ympäri maailmaa lähes 200 kpl, ja ensimmäisen vuoden aikana tiedusteluja saapui n. 2 700 kpl. Muun muassa näyttelijä-laulaja Dean Martin tilasi Oculuksen itselleen neljännen avioliittonsa kunniaksi kesällä 1971. Hän ei kuitenkaan koskaan saanut sitä, sillä vene ei lopulta päässyt sarjavalmistukseen.
Oculus ja veneen suunnittelijat kohtasivat uskomattomalta tuntuvia vastoinkäymisiä. Niistä tehty dokumenttifilmi olisi paras jännäri petoksineen, kavalluksineen ja sabotaaseineen. Vene mm. yritettiin polttaa Chicagon vapaasatamassa vuonna 1973, kun sitä oltiin viemässä venealan tapahtumaan. Valmiiksi saakka Oculuksia tehtiin lopulta vain neljä kappaletta. Lopullisen kuoliniskun veneen valmistukselle antoi vuoden 1972 öljykriisi, joka vaikutti mm. lujitemuovin hinnan nousuun. Kiinnostus Oculusta kohtaan jatkui kuitenkin vielä useita vuosia tämän jälkeen.
