Toteutumattomia TV-malleja

Kun OBC–mallisto möi hyvin, tuotekehitysosasto pääsi tutkimaan uudenlaisia käyttötapoja rakentamalla sekä toimivia että ”tyhmiä” mallikappaleita. Yksi näistä oli muistaakseni CompuTune, tai RU, jossa tutkittiin, kuinka täysikokoista säätöyksikköä voitaisiin käyttää ja säilyttää esim. sohvapöydällä ja ladata TV:ssä, jolloin se näyttäisi tavanomaiselta säätöyksiköltä. Ajatus jäi mallitasolle. Toinen tutkittu alue oli ns. monitorilook, kapeat televisiot, joissa kaiuttimet olivat sivuseinissä. Tässä ryhmässä olimme liian kalliita kun ”Kaukoidästä saa valmiin tuotteen meidän osien hinnalla”.

Erikoiselektroniikka teetti Finluxin tuotannolla televisioista tarkkailumonitoreja, joihin lisättiin häikäisysuojat ja kantokahvat. Näitä ”tavallisia televisioita” erikoisempia monitoreja myytiin satoja Suomeen ja Saksaan. Markkinoilla oli erikoisen kalliita tarkkailumonitoreja, joten näistä erikoistuotteista sai tavallisia paremman katteen. Osastoa veti Raimo Stenberg.

Tämä monitori ei päässyt tuotantoon

TV-satelliittien mukana tulivat lukuisat ulkomaiset TV-kanavat saataville. Televisiot tarvitsivat lisää kanavia ja/tai ohjelmapaikkoja. Samaan aikaan TV oli muuttumassa yhä nopeammin teknisestä huonekalusta laitteeksi, jonka näkyvien yksityiskohtien määrää haluttiin pienentää ja jonka äänenlaatua tahdottiin parantaa. Edelleen valmistushinnan alentaminen oli se tärkein syy ulkonäköasioiden lisäksi. Muoti ajoi OBC Satelliten ohitse ja seuraavat kapeat Finlux -mallistot muotoiltiin Turussa.

Luonnoksia upotetusta kuvaputkesta (OBC Satellite)

Minä siirryin Näyttöelektroniikan palvelukseen vuonna 1980. Silloinen kulutuselektroniikan johtaja Murtoaro pyysi minulta ennustusta, miltä televisio voisi näyttää kymmenen vuoden päästä. Ennustin vuonna 1980: ”Ainakin TV:ssä olisi kunnon ääni… tai sitten TV voisi olla kuin taulu seinällä.” Nämä kuvat piirsin vuonna 1980 ja taulutelevisiot tulivat vasta 2000-luvulla.