Finlux TAPC4040

Tapojeni mukaisesti visualisoin luonnoksena (9.12.1975) ennen suunnittelun alkua omat ennakkoluuloni tuotteesta ja näytin kuvaa avainhenkilöille. Näitä olivat projektia vetävä Esa Paananen (elektroniikkasuunnittelu) apunaan Jorma Salmi (äänisuunnittelu), kotimaan markkinointia johtava Jorma Kosunen apunaan Heikki Kuutti ja ostopäällikkö Lasse Björkman. Heiltä sain yleensä tyrmäävät kommentit, joiden eri perusteisiin pyrin vastaamaan seuraavissa kuvissa

Muotoilijan tehtävä on keksiä ja tehdä ymmärrettäväksi uusia muotoja ja uutta käytettävyyttä ja uutta valmistettavuutta. Näistä ehdotuksista päättäjät sitten määräävät miten edetään. Muotoilu toteuttaa asiakkaiden ja liikkeenjohdon tahtoa. Aiempaa varten muotoilija haki kommentteja ajatuksilleen TV-puolella myös suoraan Quelle-tavarataloketjun päättäjiltä, mikä saattoi aiheuttaa närää ”kotimaan markkinoinnissa”.

TAPC4040 oli hyvin edistyksellinen laite. Kilpailijoistaan poiketen siinä oli ns. takavahvistin, joka tuotti ”heijastuvia ääniä”, joten sillä saatiin normaalin stereokuuntelun kahden ulottuvuuden lisäksi kolmas ulottuvuus, esim. musiikkisalissa etäisyyden tuntu orkesterin ja seinien suhteen. Tämä oli lähellä nykyaikaista 3D-kuuntelua ja silloin ainutkertaista – joskin osittain mahdollista Köykän patentilla toimivilla vahvistimilla (Köykän oma ja Salora). Tästä oli joku oikeusvääntö, jonka Finlux selvitti kotiin.

Aikataulu- ja resurssisyistä muotoilija palkkasi projektiin kaksi mallinrakentajaa, muotoiluopiskelijat Pekka Toivola ja Erkki Vainio, jotka joskus yöpyivät muotoilijan lattialla Lohjalla tai Virkkalan vierastalossa, koska projekti kulki usein 16h/päivä. Muotoilija piirsi kokonaisuutta ja osakuvia, mekaniikkasuunnittelijat tekivät valmistuskuvia rakennettujen mallikappaleiden pohjalta. Tehtiin siis käsin jokainen mekaniikan näkyvä osa ja käsintehty toimiva prototyyppi esiteltiin yleisölle messuilla muka valmiina tuotteena. Näin voitettiin aikaa muoviosien työkalujen tekoon, mikä siihen aikaan vei noin kolme kuukautta.