Vipunen-sormijumppaväline

Points-ryhmän kuusi sisustusarkkitehtia teki vuonna 2006 yhteistyötä Arlainstituutin kanssa kehittääkseen välineitä, joita näkövammaiset voisivat kotioloissa valmistaa. Prototyypit esiteltiin Sokeain viikolla Annansilmät-Aitassa. Suunnittelemani sormijumppaväline Vipunen oli silloin ensi kertaa esillä ja pääsi myös MTV 3:n aamuohjelmaan.

Äitini oli loppuaikoinaan huolissaan sormivoimiensa ehtymisestä. Pidin sitä silloin ikääntymiseen kuuluvana ilmiönä, mutta Arlainstituutin projektia miettiessäni asia palautui mieleeni. Saisiko siihen tarkoitukseen suunniteltua välineen? Etsin netistä tarjolla olevia vempaimia ja totesin useimmat instrumenteiksi, jotka perustuivat metalliseen kierrejouseen. Toinen vaihtoehto rakentui pallon puristeluun. Rottinkia ei näkynyt.

Rottinki tuntui kädessä lämpimältä ja taipui kosteutettuna helposti. Tein ensin U:n muotoisen kappaleen ja naulasin sen päihin puupallot estämään välineen liukumisen otteesta. Se ei näyttänyt hyvältä ja siinä oli liian monta osaa. Luonnostelin ja pyöritin asiaa mielessä samalla kun puristelin välinettä toisessa kädessä saadakseni siihen tuntumaa.

Puumuotilla välineet tulisivat aina samanmuotoisiksi, mutta valmistus yksin kappalein olisi hidasta ja muotteja tarvittaisiin viitisen sataa, jotta jokainen näkövammainen yrittäjä saisi omansa. Mietin vaihtoehtoja ja Arlainstituutin verstaalla käydessäni katsoin, miten opettajat käyttivät taitavasti jigejä valmistaessaan rottinkituoleja ja -pöytiä.

Vesialtaissa likosi kymmenittäin kaksi-kolme metriä pitkiä rottinkeja halkaisijaltaan 15 mm eli juuri tarpeeseeni sopivia. Mieleeni tuli jigi, jossa vanerilevylle porattaisiin reikiä ja niihin liimattaisiin tappeja siten, että U:n muotoisen välineen viereen tulisi toinen jne. Siitä tulisi U- rivistö ja rottinki pujotettaisiin tappien väliin kuin käärme. Sen jälkeen rottinki katkaistaisiin palasiin ja ulospäin kaartuvista päistä tulisi pidäkkeet, jotka estäisivät välineen lipsumisen kädestä. Esine syntyi ikään kuin työ tekijäänsä opettaa – sanonnan mukaisesti.

Väline puristui ja palautui käsissäni sopivasti antaen kuitenkin riittävän vastuksen. Käsissä on eroja, joten tarvitaan erikokoisia välineitä. Se onnistuu muuttamalla U:n kokoa ja rottingin halkaisijaa.

Hinta asettui viiteen euroon ja Annansilmät-Aitta vei tuotteen useammalle messulle.  Sitten sen valmistus lopetettiin rottinkipulaan. Kaukoidän maat eivät kuulemani selityksen mukaan enää suostuneet myymään raakarottinkia, vaan ainoastaan valmiita tuotteita.

Vipusessa pääsin kenties lähimmäksi täydellistä tuotetta: Omintakeinen, toimiva, kestävä, teollisesti valmistettavissa, pelkistetyn sopusuhtainen, hinnaltaan edullinen ja lähettävissä vaikka kirjekuoressa.

Vipunen täytyy sitoa, jottei se ajan oloon oikenisi, mutta jos tuotteita on neljä, niin ne voi pujottaa kehään, jolloin ne sitovat toinen toisensa. Tuote jäi lyhytikäiseksi, mutta täytti Arlainstituutin antaman tehtävän tarjoamalla näkövammaisille mahdollisuuden työllistää itse itsensä.